Hyvää joulua!

Huomenna on jouluaatto, vaikkei tunnukkaan yhtään siltä. Olen ollut vasta neljä päivää kotona ja ei ole ollut niin kiire kuin yleensä. Oikeastaan on jouluinen fiilis. On lahjoja, ruokaa ja kuusi ja koristeita ympäri taloa. Huomenna kuusen koristelua, suklaata, lahjoja, sauna, kävely, kaakaota ja Lumiukko.

Olen neulonut yhdet villasukat jo tälle lomaa. Ajattelin tehdä ainakin yhdet vielä. Haluasin tehdä niistä pinkki-harmaa-ruskeat raidalliset, mutta harmaa ja ruskea lanka on Päivölässä. Ehkä voin ostaa uuttakin lankaa, mutta sitten jää turhaa lankaa. Ainahan nekin saa käytettyä vaikka seuraaviin sukkiin, jotka voisin vaihteeksi sitten tehdä itselleni.

Joululoma on liian lyhyt. Vain kolme viikkoa. Ensimmäinen viikko menee jouluun, toisella ja kolmannella pitäisi lukea psykologiaa, käydä mökillä ja Raahessa ja ehkä Jz:lla. Niin ja olla kotona perheen kanssa. Melkein aika riittää...Ehkäpä tuo jos oikein yrittää. Tai sitten aikaa on tarpeeksi, mutta haluan vain itse tehdä liikaa.

Toivottavasti saan paljon kivoja lahjoja, määrä korvaa laadun eikun se taisikin olla toistepäin :p. Kaikkein mystisin lahja on Miroguzalta randomisti saatu paketti. Taidan avata sen viimeisenä, ihan vain sen takia, että haluan jännittää sitä kauiten. Tai no jännittää ja jännittää ainakin odottaa.
Pelle.

Heimoi joulu!

Joulu on jo ihan kohta. Kävin tänään ostamassa joululahjoja perheelleni. On mukavaa olla lomalla kun ei tarvitse herätä aikaisin vaan saa nukkua pitkään ja tehdä mitä haluaa. Aamulla leivoin pullaa äitin kanssa ja hyviä tuli. Sen jälkeen lähdimmekin tosiaan kaupunkiin ja paketoimmme lahjat. Loppu illan olen vääntänyt html-koodia saadakseni PalloMerin toimimaan. Ajattelin näet ruveta pitämään myös sitä pystyssä. Mutta ei tarvitse pelätä että hylkäisin tämän blogin :). Pidän molempia pystyssä, sillä PalloMeri on ihan eri tyylinen kuin tämä.
Hauki.

Lomalomalomalomalomalomaloma

Kuten otsikosta voikin päätellä minulla alkoi tänään loma. Voitinko? En. Osalla kavereistani on jo loppunut koulu ja hekin ovat lomalla. Mutta kolmen viikon tauko opiskelusta on ihan hyväksi. Vaitsi että pitää lukea viisi kirjaa psykologiaa ja yksi biologiaa. Biologia ei ole niin pakollinen mutta olisi kiva uusia se. No viikkoon en ajattele mitään kouluhommia vaan keskityn jouluun ja rentoudun.

Voisi tässä kohta puoliin ruveta nukkumaan. Jäi univelkaa viime viikolta ja huomenna pitää herätä aikaisin (yhdeksän jälkeen). Alkaa haukotuttamaan ja silmät seisoo päässä. EIlen yöllä kun menin nukkumaan näin kaikkia häröjä valveunia. Onneksi en enään muista niitä.

Lisäsin Smurffien lauluja soittolistalleni jota kuuntelen aina kun koneella kuuntelen musiikkia. Ei ehkä kaikkein järkevintä mutta osa niistä on ihan hyviä ja ne on läppiä. Sekä tulee lapsuus mieleen (Ihan kuin olisin vanha mummo). Hienoa musiikkia :p.

Mannapuuro.

Klockan är...

Kello on 19:09. Päätä särkee ja nenä on tukossa. Minulla on kylmä ja kuuma samaan aikaan. Etten vain olisi tulossa sairaaksi... Tänään aamulla liikuntatunnilla oli koripalloa ja tuntui,että kuolen sinne. Neuolon vieläkin Ån pipoa, sillä jouduin purkamaan sen kahdesti. Ensin siitä tuli liian pieni ja sitten liian iso. Omnomnom suklaata:3...

19:27. Pitäisi kirjoittaa muistiinpanoja. En jaksaisi, joten jätän välistä. Tämä on uskonnon viimeinen essee tässä kurssissa. Jos saisin Ån ja Miroguzan ja Bulbasaurin ja HK:n ja Jiimänin (nimitykseni ihmisistä on hienoja :p) kanssa 9+ saisin 9 kurssista. En kyllä usko siihen, mutta olisi kiva saada jostain hyvä numero. Voisin neuloa lisää...

19:45 Essee pitäisi aloittaa. Miroguza miettii minun ja Ån hylkäämistä muttei hylkääkkään! Voitin...

20:14 Esseetä kirjotettu vähän matkaa...

20:26 Esseetä on kirjoitettu lisää ja kirjoitin samasta asiasta kuin HK >:|...

20:37 Neulon koska en jaksa tehdä mitään järkevää...

20:56 Neljän minuutin päästä esseen pitäisi olla valmis. Toivottavasti se on hieno ja hyvä. Nyt tunti loppui ja voisi mennä lukemaan englantia. Huomenna koe ja en osaa mitään.

Pipo.

Random

Pitsat tuli nyt! Omnomnom :3 Minun (ja Ån) miespitsa on ehkä paras mitä on. Siinä on kebabbia, salamia, kinkkua ja pekonia... On kahdenlaisia hyviä pitsoja, neljää erilaista juustoa tai neljää erilaista lihaa. Tietysti kaikkein paras olisi jos ottaisi molemmat ja löisi päällekkäin ja sitten söisi. Nyt olen ihan täynnä, sillä söin puolikkaan pitsan. Tänään söin myös puolikkaan subin ja yhden Arnoldsin donitsin eikun munkin.

Asiasta epäruokaan. Pelaan pasianssia. Kiinnosti paljon ja kaikkia. Pitäisi lukea Saituri. Miten olisi jos joku lukisi sen minun puolesta. Ulkona on kylmä. Pitäisi hakea laturi kaksi kerrosta ylempää. Ei jaksaisi. Edellä olevan tekstin kirjoittamisesta on kolme ja puoli tuntia. Lähdimme hakemaan laturia, mutta otimmekin vain munkin ja rahaa zeroa varten. Hetken idlattuamme lähdimme hakemaan laturia ja hypimme pingishuoneeseen. Å koodasi automaattisesti tarkistettavat tehtävät uusiksi, kuten itsekin aamupäivällä.

Voisin mennä kohta nukkumaan. Aamulla pitäisi herätä aikaisin sillä aamupalalla on pakko olla kello 8:20 -.-'. En muista milloin olisin herännyt noin aikaisin. Jo se, että pitää syödä aamulla jotain on turhaa. Sitten pitäisi vielä jotain Lucia-hoilotusta kuunnella. No ehkä kestän kerran vuodessa. Aamupalalla olisi tietysti ihan kiva käydä, mutta en jaksa aamulla syödä mitään saati sitten herätä niin aikaisin. Pitäisi varmaan ruveta menemään aina nukkumaan jo kello 00:00. Sitten ei väsyttäisi kokoajan ja pärjäisi paremmin koulussa. Se on vaan niin turhaa ja tylsää. Kaikki vapaa-aikamme on illalla (melkein) ja sitten sitä olisi vain kolme tuntia ja siitäkin osa menisi koulujuttuihin. Ehkä olen sitten vain kokoajan väsynyt, paljon helpompaa.
Nollajusa.

Lusmulusmu

Uskonnon tunnilla. Tulin juuri Zanzista syömästä hyvää katkarapupastaa. Myöhästyimme vain pari minuuttia, joten kukaan ei edes huomannut sitä. Tällä hetkellä kuuntelen Kirpun esitystä Oriveden seurakunnasta. Itselläni, siskollani ja Bulbasaurilla on vasta melkein viimeinen. Neulon samalla myös Ålle pipoa. Vaihtelevan pinkkiä, johon tulee iso tupsu.

Otsikko tulee siitä mistö aijon kirjoittaa, lusmuista ja lusmuamisesta. Viime viikonloppuna kun oli valmennusta en jaksanut oikein olla tunneilla. Viimeisen skippasin kokonaan, koska en edes tajunnut että se alkaa. Sitten oli maanantai ja tiistai vapaata. Olen itse ollut tunneilla koko viikon. Ystäväni ovat lusmunnut melkein koko kaksi päivää. Heillä on ollut huono olo, kuumetta, pääkipeänä tai sitten ei vain ole jaksanut.
Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään seksuaalista merkitystä. Tylsäähän vähän on vain "yksin" istua tunnilla. Mutta eihän sille mitään voi, jos on kipeänä. Se vain vähän tympii kuin muut pystyvätvain jäämään pois ja itse en pysty. Rupeaa ahdistamaan. Ihan hassua. Perjaatteessa siinä ei ole mitään järkeä. Ehkä on ihan hyvä, että käy tunneilla vaikkei aina jaksaisikaan. Oppii jotain ja pärjää paremmin koulussa.

Ajattelin rupeavani kirjoittamaan tänne useammin. Ainakin kerran viikossa, mielummin useammin.
Hiroguza.

huoh -.-'

Istun parhaillaan matematiikan tunnilla. Kyllä tänään on lauantai... Huomennakin koulua. Oikeastaan ei kiinnostaisi istua täällä, mutta loppujen lopuksi ihan sama dataanko luokassa vai huoneessani. Valmennusviikonloput ovat mukavan rentoja. Tunnit on ihan hassusti ja vapaata on paljon enemmän.

En ole taaskaan kirjoittanut varmaan kuukauteen. Nyt on jo joulukuu ja kylmä ja talvi. Kohta pääsee oikealle lomalle mutta sitä ensin kaksi päivää itsepäisyysvapaata. Tuon kaksi päivää voisi nukkua Päivölässä. Tarvitsisi vain ruokaa ettei kuole. Jassun kyydillä vois huomenna päästä.

Kunhan joululoma koittaa voi ruveta lukemaan psykologiaa. Ja mennä käymään Raahessa ja mummolla. Olisi ihan sikahuippua jos loma alkaisi jo nyt. Mutta ehkä jaksaa odottaa sen verran. Hohhoh ompas nätti kuvaaja.
Osu!

Lempo

Lempo, Lempo, Lempo, Lempo. Ihana, rakas, tärkeä, mahtava ystävä. Mitäs susta kirjottais? Ai että oot ihan sekasin ja hypit alasti lipputangon ympärillä? Okei...
Kauanhan me ollaan tunnettu? Sillon joskus pienenä partiossa mut sitten oli pitkä tauko... Sitten onneksi mentiin samaan yläkouluun et taas tutustuttiin paremmin. Nyt oot ehkä mun paras ystävä parin muun lisäksi. On tullu kyl monta hyvää hetkee sun kans vielettyä. Ihan ykkösinä on ne cittarissa vietetyt päivät solan ja ben&jerry'sin kanssa. Niin ja Joona tietenki mukana. Sitten tukarileirit ja seurakunnan leirit ja yökylät ja kaikki!
Et varmaan es tajua kuinka tärkee ja rakas oot mulle ja kuinka paljon susta välitän. En osais es kuvitella elämää ilman sua! Kevät oli ehkä parasta aikaa mun elämästä. Ei ehkä ihan mut melkeen. Oli vaan niin huippua olla teijän kanssa. Ette kyl oo enään yhesä mut silti kohta on maata näkyvissä festarit ja ollaan taas koko päivä kolmestaan! Sekä ens perjantaina nähää pikaseen :).
Lempopöö oot ehkä hauskin ihminen jonka oon tavannut. Sul on ihan mieletön huumori jota ei vaan löydä samanlaista mistään! Oot myös ainut henkilö jonka kans puhun yli 10 min puhelimessa. Susta vois vaikka selittää vaikka kuinka paljon mutten ehi :D. Oon perjaatteessa tunnilla ja kohta pitäs ruveta kattoon Sex and the city 2. MUT MUISTA ET RAKASTAN SUA JA OOT TÄRKEE JA RAKAS!<3 voit soittaa mulle aina ku haluut :)
Halityyny.

Laiskat possut ei osaa

Koulu on mennyt ihan päin metsää. Mutta ei sillä niin paljoa ole väliä, kaiken voi uusia. Olen päässy kaikesta läpi lukuun ottamatta kahta matikan kurssia, trigonometria ja todennäköisyyslaskenta ei oikein ole toiminut. Trigonometria käytiin silloin kun olin Kilkkeellä ja todaria en jaksanut tajuta. Laiska possu olen siis.
En ole taaskaan jaksanut soitella huuliharppua mutta jos yritätäisi kunnostautua siinäkin. Olisi nimittäin ihana osata soittaa kunnolla. Olisi monia kivoja kappaleita joihin minulla olisi tabit, mutta ei vain tule aloitettua. Pitäisi mennä jonnekkin jossa ei ole ihmisiä niin voisi harjoitella rauhassa.
Nukkumaan meneminen on ongelma. Ei halua mennä aikaisin nukkumaan sillä sitten ei ehdi tekemään mitään kivaa. Ja sitten kun ei mene aikaisin nukkumaan ei enään edes haluia mennä nukkumaan sillä ei halua herätä aamulla, koska tietää nukkuneensa liian vähän.

Kohta on partioleiri ja näkee raahelaisia partiolaisia ja ehkä muitakin sunnuntaina. Odotan ihan sikana että pääsen sinne. Sen jälkeen on Maata näkyvissä -festivaalit, joinne myös menen lauantaiksi. Kallista, mutta pakko päästä katsomaan Juha Tapiota. Sitten onkin kohta joululoma ja taas Raaheen.
Pitäisiköhän mennä nukkumaan ettei huomenna töissä ole ylipirteä ja sitten D4hilla, Hekalla ja Jörtillä menee hermot taas kerran meihin... tai no minuun. Tai sitten voisi mennä soittamaan huuliharppua pinkiponkiin. Tai jäädä dataamaan pikku Halavan kanssa pikkuranskikseen.
Vanukas.

Plööpäplää

Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että ihmiset eivät jaksa katsella minua enään. Kukaan ei sano mitään, mutta sen huomaa. Olen kyllä itsekkin huomannut muuttuneeni. Minua masentaa ja vituttaa, melkein koko ajan. Tälläkin hetkellä fiilis on sellainen etten jaksaisi olla päivölässä. Koulu menee huonosti ja en opi mitään joten en osaa mitään. Voisin vaihtaa ammattikoulun autopuolelle. Tiedän myöskin sen ettei kukaan lue oikeasi blogiani. Ainakaan kukaan ei kommentoi ikinä mitään. Tuntuu siltä ettei kukaan tarvitse minua vaikka tiedän ettei se ole totta. On kuitenkin raskasta olla poissa tärkeimpien ystävien läheltä. En ole nähnyt ketään oikeista ystävistäni moneen kuukauteen. Mesessä ja facebookissa voi vaihtaa kuulumissia mutta se ei ole sama asia. En tunne ketään Tampereelta joten vapaaviikonloppuni olen vain perheen kanssa tai nukun. Vanhempiakaan ei nää kuin joka toinen viikonloppu. Minusta ei tunnu yhtään siltä että olisin 16. Voisin ihan hyvin olla 13. Olen yhtä "pieni" kuin silloinkin. En osaa yhtään sen enempää kuin silloinkaan. Tuntuu etten ole kasvanut siitä yhtään. Ja silti asun poissa kotoa. Onhan täällä paljon porukkaa mutta en silti ole oikein sisäistänyt etten asu Raahessa ja että tämä on oikeaa koulua eikä mikään leiri.
En osaa itkeä joka on ärsyttävää. On sellainen fiilis että olisi mukava mennä nurkkaan itkemään. Mutta en saisi itkettyä. Haluaisin myös kysyä ihmisiltä mikseivät sano suoraan kun vitutan heitä. Voisin ihan hyvin mennä muualle ei se haittaisi minua. Tiedän myös etteivät he lue tätä joten tästä ei ole mitään hyötyä. Tänään pitäisi jaksaa vielä biologian tunti joka alkaa näillä minuuteilla. Taidan sittenkin vain mennä joulun jälkeen tavalliseen lukioon. Olen paska.
Apina.

Merimuikkunen

Kuten nimestä ehkä joku voi mahdollisesti arvata mitä tämä päivitys koskee.
Aivan oikein minun huuliharpun soittamistani.

Olen kyllä ihan huono soittamaan mutta ehkä tuota oppii jos soittaisi enemmän. Löysin netistä paljon huuliharppu tabeja. Niitä on helppo lukea, mutta en osaa vain soittaa niitä. Löysin kaikkea pokemonista lady gagaan. Nyt vain pitäisi jaksaa harjoitella paljon että saisi lähtemään puhtaan äänen ja soittamaan oikealla rytmillä. Olen vain niin laiska etten jaksa.

Ajattelin myös opetella soittamaan trumpettia ihan läpällä ja ihan vähän. Bulbasaurilla on nimittäin kyseinen soitin ja sen soittaminen ei ole kovin vaikeaa. Tai no on mutta siinä on vain kolme nappulajuttua joita voi painaa ja saa erilaisen äänen. Mutta sitten pitäisi saada eri korkuisia ääniä pelkän puhaltamistavan avulla. En taida jaksaa sitäkään kovin hyvin opetella.

Nyt pitäisi tehdä äikän lukijaelämäkertaa muttei jaksaisi. Se on ihan kuollettavan tylsää. Pitäisi myös tehdä paljon tehtäviä, mutta sekin on tylsää. Äidinkieli on vain suoraan sanottuna perseestä. Voisin mielummin katsoa Conania tai soittaa huuliharppua tai pelata robot unicorn attackia. Ehkä teen kaikkea.

Suklaaossi.

Pii

Aamun fysiikan tunnilla oli tylsää joten opiskelin piin deesimaaleja ulkoa :D Osaan nyt kuusikymmentä ja aion opetella lisää.

Tässä teille pii kuudenkymmenen desimaalin tarkkuudella:
3,141592653589793238462643383279502884197169399375105820974944

Iskelmä energiajuoma ja juna kulkee

Ostimme K:n ja J:n kanssa lavallisen iskelmä-energiajuomaa. Se oli ihan sika halpaa. 12*0,33 l= 6€! Halvempaa kuin ES. Eikä se edes pärise.

Tein taas viscos-tehtäviä ja nyt kuuntelen zen cafea, enkä jaksa ruveta tekemään seuraavia. Mutta niitä ei tarvitse palauttaa ennen kuin ensi maanantaina. Nyt alkoi kiva viikko. Meillä on joka päivä töitä ja iltatunneilla matikkaa ja torstaina geometrian koe. Töitä on näin paljon sillä nanoilla on kirjoituksia joten meidsät halutaan pois jaloista.

Selkäni on kipeä. Johtunee suurimmaksi osaksi viime öisestä mopoauton takaluukussa nukkumisesta. Meitä oli siellä kolme ja sinne olisi mahtunut yksi hyvin, kaksi kohtuullisesti mutta kolmea ei oikeen millään. Jouduimme nukkumaan läjässä ja kenenkään jalat ei mahtuneet suoraan. Nukuttua tuli tosi vähän, mutta oli kivaa ja ei ole edes väsyttänyt koko päivänä. Tänään voisi silti mennä aikaisemmin nukkumaan. Eri asia minne.

Kuuma.

Tyhjää

...
...
...
Tekisi mieli kirjottaa jotain mutta ei ole mitään asiaa...
...
Meillä on tällä hetkellä oppitunti. Teimme viscos-tehtäviä ja sain ne jo valmiiksi. Yritin myös epämääräistä Rubikin kuutiota...
...
...
...
Olen istunut tässä samalla tuolilla kohta jo kuusi tuntia...
...
...
...
Onpas paljon pisteitä...
...
...
,..
,..
,..
,,.
Soitin Luttaselle ja päätin mennä katsomaan häntä joka pääsiäislomalla ja tai tai kesällä...
,,,
...
...
...
Olipas turha päivitys...


Salmiakki.

Pokemon!

Otsikko kertoo paljon. Tosi vähän ja ei edes liity mitenkään mihinkään. Vaitsi siihen että olen katsonut kaksi ensimmäistä elokuvaa. Kirjoittaminen on tosiaankin taas unohtunut. En vain muista ikinä tehdä sitä. On paljon tärkeämpääkin tekemistä.

Juuri tällä hetkellä ei väsytä koska menin eilen nukkumaan jo kahdeltatoista. On tullut valvottua paljon, käytyä yöllä kävelyllä, istuttua pihalla ja idlattua vain jossain. Työt ovat alkanut, ensimmäinen englannin kurssi käyty ja tänään olisi analyyttisen geometrian koe.

Tänään on Lutan syntymäpäivä. Ensimmäistä kertaa en ole menossa sinne, en kyllä edes tiedä onko niitä. Olen ollut Lutan syntymäpäivillä niin kauan kuin muistan. No kortti lähti kohti Poria ja tänään olisi tarkoituksena soittaa sinne suuntaan.

Mutta nyt pitää mennä opiskelemaan ah niin ihanaa fysiikkaa. Sen jälkeen matikkaa ja matikan koe. Sitten huomenna onkin töitä ja alkaa matematiikka viikonloppu.

Pinkki.

Vätystää.

On taas tullut nukuttua vähän turhan vähän. Yhtenä "iltana" menin nukkumaan kuudelta ja herätys on tosiaan aina kahdeksan ja yhdeksän välillä. Sitten kun menimme aikaisin nukkumaan nii totta kai J:llä soi puhelin. Sen jälkeen toinen J laittaa minulle viestin. Onneksi laitoin puhelimen pois päältä sillä M laittoi viestin kello 00.03.

Eilen tuli koodattua aamusta iltaan. Illalla menimme käymään Toijala Cityssä Manalassa. Siellä oli aika kamalaa. Ihmiset lauloivat karaoke. Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että joku laulaa ihan turhan takia. Tykkään itsekin kyllä laulaa singstaria, mutta se onkin peli. No löysimme angstinurkan ja menimme sinne. Sen jälkeen menimme abc-asemalle palauttamaan poikien 132 cola-tölkkiä ja muuta randomit pullot ja tölkit. Sitten menimme nukkumaan :).

Tälläkin hetkellä koodaus olisi suotavampaa kuin blogiin kirjoittaminen. Mutta sain jo hienon englannin sanoja kyselevän ohjelmani valmiiksi. Sitten vain niitä sanoja opettelemaan. Tänään on sunnuntai ja viiden päivän päästä kotia ja mökille. Raaheen tulosta ei ole vielä tietoa. Vaitsi että olen menossa syysleirille marraskuussa.

Jännää.

Sweet 16

Tänään täytin 16. Nyt en siis ole enään sakkolihaa ja voin mennä harrastamaan seksiä ihanien täysi-ikäisten miesten kanssa eikä se ole laitonta. En oikeasti. Selkäni on kipeä ja viime yönä nukuin vajaat kolme tuntia. No jos menisi ajoissa nukkumaan. Ja täällä ajoissa on ennen kahtatoista. Tänään on luvassa vielä pyjamapartyt. Eli mässätään ja nauretaan. Sitten kello tulee kaksitoista ja kaikki sammuu.

Nyt olen virallisesti (ehkä) muuttanut. Asun nykyään Tampereella. Pelottavaa. Raaheen jäi ihania muistoja, ihania ihmisiä ja ihana talo. Ehkä sitä vuoden päästä on jo tottunut siihen. Päivitykseni ovat nykyään ihan sika lyhyitä ja niitä tulee harvoin. Anteeksi. Elämäni on vain tylsä ja minulla ei ole aikaa.

Hupsis tupsis pimpeli pompeli

Miten olen voinut unohtaa koko blogin? On ollut liikaa kaikkea muuta. Kilke, Päivölä, muutto ja tulevat juhlat. Nytkin minun pitäisi viedä romua roskalavalle, imuroida, hakea verokortti, ja tehdä pitkä kauppalista. Sitten pitäisi täyttää kakku ja miettiä mitä kaikkea oikeasti syötän ihmisille huomenna. Huomenna juhliini tulee ihan sikana porukkaa. Varmaan viisikymmentä kutsuin, mutta toivottavasti kaikki ei tule. Ei sillä etten haluaisi heitä, vaan koska taloomme ei mahdu ja ruokaa ei riitä. Nyt pitäisi jatkaa siivousmuutto-operaatiota, mutta ehkä pelaa Glassez-peliä.
Olkaa kateellisia, saan paljon lahjoja. :P

Öitä!

Viimein sain aikaiseksi ruveta kirjoittamaan. Olen taas Päivölässä ja laittelen Kilke-kuvia facebookkiin. Eilrn oli ihana ukkonen. Raahessa juuri ennen lähtöäni salamoi ja satoi ihan hulluna. Tuli myös melkein viinirypäleen kokoisia rakeita. Vartin satamisen jälkeen ihmiset kahlailivat nilkkoja myöten lätäköissä. Rakastan sadetta! Sateen jälkeen ilma on raikas ja tuoksuu hyvälle. Ei ole enään hiostavaa eikä kamalan kuuma. Tykkään myös auringosta ja helteestä. Ja lumi sateesta ja pakkasista. Olen kaikki ruokainen ilmojen suhteen mutten ruuan.

Eilen oli juna mukavasti myöhässä. Kiitos ukkosen. Jouduimme odottelemaan aluksi vaikka kuinka kauan ja sitten matelimme eteenpäin. No emme olleet kuin kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Nyt minun pitäisi nukkua koska en ole nukkunut kunnolla tarpeeksi moneen viikkoon. Tulipas lyhyesti kirjoitettua mutta ihan sama.

Kilke

Saavuimme eilen Kilkkeelle. Sää on ollut tosi helteinen ja aurinkoinen. Eilen rakentelimme savuumme kaikkea, esimerkiksi leiriportin, ruokailuvälinepussitelineen ja katoksen. Juoda on pitänyt koko ajan ja paljon. On aika jännä kun ei tunne puoliakaan porukasta, sillä yleensä tuntee melkein kaikki. Silti on hienoa olla täällä kun täällä on näin paljon porukkaa, reilut 10 000. Tänään olemme jatkaneet rakentelua ja meillä on tällä hetkellä ensimmäinen laakso. Ilmalaakso. Olemme tutkineet omia hiilijalanjälkiämme, pelanneet nettietikettipeliä ja nyt kirjoitamme blogia.

Lippukuntamme leireillä ei ole joutunut jonottelemaan, matkat ovat lyhyitä ja ihmisiä vähän. Kilkkeellä joka paikkaan on jonot, pitkä matka ja paljon ihmisiä. Tänään on avajaiset, joita odotamme innolla. Niistä tulee hienot toivottavasti :D. Loppuviikolla on luvassa lisää laaksoja, haikki ja kaikkea muuta mukavaa. Iltaisin on kiva kun on vähän "omaa aikaa". Voi tutustua ulkomaalaisiin ja muista tuleviin partiolaisiin, mennä nukkumaan tai vaikka pelata jotain. Päivisinkin on tietysti myös vapaa-aikaa. Silloin voi mennä vaikka alaleirimme kahvilaan Lapaseen.

Ostin tänään kilke-paitoja. Myös pikkusiskoni nallelle.

Aina ei voi onnistua

Tänään piti hylätä taas oma huone ja Raahe pitkäksi aikaa. Puoli viideltä junaan hyppäsin ja tajusin että junalippuni jäi eteisen pöydälle. Ei sitten auttanut kuin soittaa isälle ja hänen ottaa lipun tiedoista kuva. Junaan päästyäni mietin mihin voin tungea jättimäisen rinkkani. Koitin laukuille tarkoitettua hyllyä. Ei mahtunut. Ja huonoksi onnekseni vaunussani ei ollut muuta paikkaa matkatavaroille. Ei auttanut muuta kuin laittaa rinkka viereiselle penkille. Onneksi kukaan ei halunnut istumaan siihen. Sen jälkeen avatessani CocaCola pulloa puolet tietenkin kuohui vaatteilleni. Onneksi pakkasin viime hetkellä vielä yhden mekon mukaani. Junassa piti kerrata matikkaa huomista koetta varten. Se jäi kyllä aika vähäiseksi, mutta ehkä pärjään huomenna ja jos en, niin onhan minulla jo kahdeksikko kyseisestä aiheesta. Toijalassa hyppäsin junasta pakattuani tavarani uudelleen. Taksimatkan jälkeen olinkin Päivölässä. Kohta voisi mennä nukkumaan.

Enään kaksi päivää Kilkkeeseen. Kilke on siis finnjamboree. Finnjamboree taasen Suomen partiolaisten järjestämä kansainvälinen suurleiri. Aivan mahtavaa päästä sinne. Ja vielä leiriläiseksi. Taruksen (vastaava kuuden vuoden takaa) aikaan itkin kun en päässyt sinne ja Kilkkeelle olen liian vanha leiriläiseksi. Mutta kiitos ikäkausiuudistuksen olenkin menossa innokkaana leiriläiseksi. Ohjelma kuulosta liian ihanalta. Näen ihania ihmisiä ja pääsen haikille ja tapaan ulkomaisia partiolaisia ja ihmisiä joita en ole nähnyt pariin vuoteen. Saa nähdä lähteekö ihmisiltä hermot facebookin tilapäivityksiini: X päivää N tuntia Y minuutia. Aluksi niitä oli noin kahden päivän välein, nyt kuuden tunnin. Tai useammin. Mutta te ette voi tajuta kuinka hienoa se on! No okei ehkei kaikkien mielestä kuulosta huokuttelevalta yhdeksän päivää puskassa, ilman puhelinta ja nettiä, teltassa nukkuen ja (luultavammin) huussissa asioiden ja kylmällä vedellä peseytyen. Mutta te partiolaiset jotka tätä luette, olkaa kateellisia tai hehkuttakaa kanssani kilkettä.

Ps. I love you, Kilke!

Ahihihi kika tsih

Ihan huippua! Pitkästä aikaa J:n ja Ämmän kans Citymarketissa syömässä Ben&Jerrysiä ja juomassa Coca-Colaa. Tupsukin oli seurassamme. Nyt olen Ämmän luyona yötä. J on menossa mukana. Teimme suklaafondueta ja lakkasimme kynsiä ja harmittelen sitä etten pääse Rantajatseille kuuntelemaan Samuli Putroa ja Tuomoa. Näin myös O:ta tänään. Huomenna ja ylihuomenna en näy ketään muita kuin perhettäni ja nukun, pakkaan ja syön. Ämmä ja Jii tuossa leikkivät kamerallani ja ottavat ihme ilveily kuvia. Mukava rentoutua välillä ihanien ystävien seurassa. Onneksi tulen vielä käymään raahessa. Tänne jää ihania ihmisiä.

Täytyy muuten tunnustaa vielä yksi juttu. Tapoin hämähäkin.

ABCDEFG

Tänään oli kiva päivä. Aluksi olin vain kotona ja pelasin tai luin. Viiden aikaan lähdin Kilke-iltaan ja sieltä suoraa J:n kanssa syömään Subwaytä. Syömisen jälkeen kävimme prismalla ja mietimme mitäs sitten. Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme lähteä ABC:lle. Ensimmäistä kertaa oli ABC Pattijoella tälle vuotta, toista kertaa ikinä. Sen jälkeen lähdinkin kotia televisiota katselemaan.

Apsiteini on hauska käsite. Ja apsiteineily on hauska verbi. Apsiteinit ovat nuoria, jotka istuvat iltaisin Abc:lla. Apsiteineily tarkoittaa sitten sitä, että käydään ABC:lla. No tulipas sekin sitten tehty. Raahessa tarkoitan. Toijalassa tuli käytyä viime viikolla. Apsiteineistä on paljon ennakkoluuloja. He juovat ja polttavat. Ja ovat kapinallisia ja kaikkea. He ovat pinnallisia ja ärsyttäviä. Väärin. Suurin osa on ihan tavallisia nuoria. Vaikka he polttaisivat ja joisivat, se ei tarkoita että he eivät voi olla mukavia. Päinvastoin. Jotkut jotka eivät harrasta voivat olla rasittavempia. (Kirjoitetaanko tuo edes noin.)

Huomenna O:n kanssa kaupunkiin ja Ämmälle yöksi. J:nkin näkee (ehkä) ja pakkaaminen olisi suotavaa. Kuten myös matikan laskeminen.

...

Minä ja itkeminen ei sovita yhteen. Itken tosi harvoin. Tänään taas pitkästä aikaa. Syy oli se, että muuttomme lähestyy ja olen ollut huonoimpia matikassa.

Muuttaminen on omalla tavalla kivaa. Lyhyempi kotimatka ja kaikkea. Mutta siltikin, olen viettänyt lähes koko lapsuuteni täällä. Ja suurimman osa vielä tässä talossa. Emme edes muuta ennen elokuun puolta väliä ja silti minun pitää jo pakata huoneeni. Olen näet melkeen koko ajan poissa täältä. Kiva sitten asua laatikoitten keskellä ja ilman mitään tavaroita. Luulisi ensimmäiseksi, että kavereita tulisi ikävä, mutta ei. Niitä näkee ja aina tänne voi tulla tai ne voi tulla jonnekkin. Mutta kun tämä talo vuokrataan, tänne ei voikkaan noin vain kävellä sisään, mennä omaan huoneeseen ja nukkumaan. No kunhan olen opintoni suorittanut ostan joko tämän talon tai sitten mummolani.

Olen tottunut olemaan paras. Aina matikassa olen ollut 10-oppilas ja paras luokallani, mutta nyt olen melkein huonoin. Olen aika perfektkionisti joissain asioissa. Minun pitää olla paras matikassa. Minun on pakko voittaa tai petyn tosi paljon. Minun pitää saada piirroksestani täydellinen jos piirrän jotain, muuten pyyhin, suttaan, ruttaan ja ärsyynyn. Tämä ei silti tarkoita sitä, etten pystyisi olemaan huonompi ja masentuisin täysin. Tämä piirre ei edes näy muille ja kukaan ei varmaan ole edes huomannut sitä. Olen oppinut elämään sen kanssa ja tiedän etten ole paras. On vain hauska asettaa mahdottomia tavoitteita. Ei se loppujen lopuksi edes haittaa.

Nukkuminen voisi olla viisasta. Huomenna pitäisi matikkaa laskea, seinää maalata, kilke-infoon mennä, pakata ja koodata. Viikko on liian vähän aikaa saada univelat nukuttua. Muutakin tekemistä on. Yrittäkää itse nähdä mahdollisimman monta kaveria ja olla perheenkin kanssa viikossa.

LOMA

Tänään oli kiva päivä. Tarkoituksenani oli pakata, mutta se jäi ja menin kaupunkiin kaverini J:n kanssa. Kello oli siinä vaiheessa yhden paikkeilla. Pyörimme hetken siellä ja menimme kahvilaan. Kahvilassa ollessamme soitin kaverilleni M:lle ja kysyin mitä hän puuhaili. Hänen kanssa hetken keskusteltua päätimme lähteä katsomaan häntä ja S:ää Prismalle. Prismasta etsimme lahjan O:lle ja mukaani tarttui myös uusin Novita-lehti. Sitten tulikin joukkomme jatkoksi S. Hänen tultuaan siirryimme Eurokirppikselle, jossa tapasimme H:n ja siirryiime kiinalaiseen ravintolaan. Sieltä taasen Prismalle, jossa menikin loppuilta. Prismalla näimme myös S:n ja M:n ja joukon jäkiksiä.

Se on aika jännä kuinka heti kaikki haluavat nähdä kun on muuttamassa kauemmas. Monet ovat olleet sitä mieltä, että kesällä pitää nähdä ja kaikkea. Mutta loppujen lopuksi, heitä ei näy eikä kuulu. No lomani onkin kulunut mökillä ja koulussa. Ja sitten on vielä Kilke. Sulattoon sentään pääsen. Siellä on aina kaikki, joten ihmisiä tulee nähtyä. Tämä viikko onkin jo aika täyteen ahdettu. Huomenna pakkailua ja M tulee meille. Loppuviikkokin kuluu kavereiden ja pakkauksen merkeissä. Ja matikkaakin pitänee laskea.

Loma on aina loma vaikka matikkaa laskis.

Oon kotona taas

Niinpä. Kotona omassa sängyssä melkein neljän viikon tauon jälkeen. Aika mukavaa. Äiti on siivonnut muutamisemme vuoksi, täällä on viileää, hyvä patja ja monta tyynyä. Harmi, että vapaata on vain viikko. Pitää pakata Kilkkeelle (partioleiri), laatikoida suurinpiirtein kaikki tavarat, nähdä Jx3, O, M ja satunnaisia muita henkilöitä, koodata ja laskea matikkaa. Toivottavasti ihmiset jaksaa silti minua.
Päivölä viikon jälkeen jostain kumman syystä tuppaa väsyttämään. Valvotaan aina vähän liian pitkään ja herätään kahdeksan jälkeen. Loppuviikosta rupeaa väsyttämään. Varsinkin iltatunneilla, mutta kappas keppanaa iltatunnin jälkeen on ihan pirteä ja jaksaa taas valvoa. Myönnettäköön, että nyt nukuttaa. Huomenna on mahdotonta herätä aikaisin. Ei se mitään. Nyt ei ole kiire.

Blogimerkintäni harvenevat ja lyhenevät. Sille ei voi mitään. Ei ole tarpeeksi aikaa. Teidän pitää tottua siihen, että tekstiä tulee vähän ja viikon välein. Tai no keiden teidän. Ainakin sen yhden.

Heh helle

Taaskin pitkä tauko kirjoittelemisessa. Viikko koulua aamu yhdeksästä ilta yhdeksään ja viikko mökillä ilman läppäriä selittänee asian.

Ihmisillä on kumma tapa. Valitetaan siitä kuinka ei ole helteitä ja nyt kun ne ovat täällä valitetaan kuumuudesta. Myönnetään, että valitan kuumuudesta, mutta vain sisätilojen. Ulkona on ihanaa. :) Sama pätee talviin. Aluksi märistään siitä ettei ole kunnon pakkaset, mutta auta armias kun ne ovat täällä. Sitten on liian kylmä ja voisi olla lämpimämpi. Ihmisille ei yksinkertaisesti riitä mikää. Ei edes kaksinkertaisesti.

Aika hassua kirjoittaa blogia, jota ehkä positiivisella arviolla lukee yksi henkilö. Hänkin parhaita kavereitani, joka luultavasti lukee vain sen vuoksi. Ei siksi, että tämä olisi mielenkiintoinen. Mieleni tekisi uimaan. En vain jaksa lähteä. Ja kellokin on jo "paljon". Ehkä menen vain nukkumaan ja herään huomenna virkeänä uusintatestiin. Tai menen hakemaan colaa colamaatista. Ihan sama.

Olipas tyhmää ja tylsää tekstiä. Mutta samapa tuo. Eihän tätä lueta.

Turhaa

Tulipas pitkä tauko kirjoittamiseen. Johtunee juhannuksesta. Juhannuksen vietin mökillämme keskellä ei mitään. Tai no keskellä metsää. Tuli nähtyä kaveriani T:tä( hänen vanhempiensa ja pikkuveljensä mukaan lukien), jota näen noin kerran vuodessa. Uimme ja saunoimme ja saunoimme ja uimme. Niin ja ajelimme, minä mönkijällä hän ihmecrossimopollaan. Ajelumme oli aika naurettavaa. Pisteestä A pisteeseen B. Höpistään jotain 10 min. Pisteestä B pisteeseen C. Lisää puhumista. Pisteestä C pisteeseen D ja niin edelleen. Muita mökkivieraita olivat M ja E ja A. Isosiskoni kummitäti ja minun kummitätini ja -setäni.Juhannus oli ja meni ei siitä sen enempää.

Tällä hetkellä olen koulussa. Olemme opiskelleet matikkaa. Mitäs muutakaan näin kesällä. Kaikkien ensimmäinen reaktio oli: "Mitä ihmettiä! En ikinä menis mihkää tollaseen! Ennemmi tappaisin itteni!". Rakentavaa ja kannustavaa palautetta. No onhan tuo kamalan kuuloista. Matematiikkaa, neljä viikkoa, KESÄLLÄ. Oikeastaan tämä on ihan huippua. Tämähän on perjaatteessa vain leiri. Joka toinen viikko vaihtelevalla porukalla, kesäkurssilaiset kyllä pysyy samoina, kivassa paikassa. Iltaisin voi pelata ultimate tai koripalloa, joskus jalkapalloakin. Tanssimatot löytyy ja singstariakin voi laulaa. Ruokaa saa tasaisin väliajoin ja tutustuu uusiin ihmisiin. On sitä hullumpaakin kuultu. Kuten menee ruotsin kieliseen lukioon täysin suomalaisesta perheestä. Samapa tuo minulle mitä muut ajattelevat omastani tai kaverini opiskelupaikasta. Kunhan itse on varma ja tykkää.

Irti arjesta

Kännykät ja internet kuuluu nykyään lähes kaikkien päivittäiseen elämään. Yhä nuoremmat eivät enään muuta teekkään kuin koneella istu. Ennen (kuten silloin kuin olin jotain kuusi vuotta ja nuorempi) lapset kävivät ovella kysymässä voiko toinen tulla hänen kanssaan leikkimään. Jos ei ovinut käveltiin joko kotia tai seuraavalle kaverille. joskus saattoi vielä käydä niin hassusti, että molemmat olivat lähteneet kysymään toisiaan, mutta eri reittejä. Nykyään otetaan kännykkä, avataan se ja valitaan oikea numero. Puhelu kestää lyhimmillään 10 sekuntia. Siihen kuuluu seuraavat lauseet:
Henkilö A: A.
Henkilö B: B. Voiksää olla?
Henkilö A: Joo/En.
Henkilö B: Okei.
( ja jos vastaus oli myönteinen)
Henkilö B: Tuunko mää teille vai tuuksää meille vai miten tehää?
Henkilö A: En tiiä. Ihan sama. Mää tuun vaikka teille./ Tuu sää vaikka meille.
Henkilö B: Okei nähään kohta.
Henkilö A: Joo moikka.
Henkilö B: Moikka.

Vanhenmiten puhelin on elintärkeä. Suurin osa yläkoulu ikäisistä ei osaa edes kuvitella elämää ilman kyseistä kapinetta. Sillä laitellaan tekstiviestejä melkeen kokoajan, sillä saa soitettua kenelle vain milloin vain. Ketään ei nähdä ilman joko pitkähköä puhelua tai montaa tekstiviestiä, ihmisten kommunikointi kutistuu puhelimen kautta toimiseen. Internetin kautta sitten viestitellään messengerin ja facebookin kautta, jutellaan keskustelupalstoilla, kuunnellaan musiikkia, tutustutaan ihmisiin ja niin edelleen.

Itselleni ei tee tiukkaa sammuttaa puhelin ja antaa tietokoneen olla kiinni koko päivän. Tai edes koko viikonlopun. Itse asiassa aukaisin puhelimen ja tietokoneen ensimmäistä kertaa melkein kahteen vuorokauteen. Harrastan tätä usein. Mökillä ei ole niin väliä, onko se puhelin auki vai kiinni, internettiin ei ole pakko pääästä ja samapa tuo jos jollakulla olisi asiaa. En ole riippuvainen mistään tai kestään. Jos jollakulla on oikeasti tärkeää asiaa, tulkoon kertomaan tai odottakoon. Ehtii sitä myöhemminkin.

HAASTE: Olkaa edes yksi päivä irti arjesta. Sammuttakaa puhelimet ja tietokoneet. Kokeilkaa onnistettuko ja montako viestiä teille on tullut. Minulle tuli yksi.

Coca-Cola

Coca-cola. Niin se tavallinen coca-cola. Nyt herää kysymys, miksi kirjoitan coca-colasta. Yksinkertaisesti, koska rakastan sitä. Siinä maussa on jotain viehättävää, mitä ei ole pepsissä, kevyt-versioissa eikä halpamerkkien vastaavissa virvoitusjuomissa. Olen tehnyt colan juonnista tiedettä. Nimittäin erilailla ostettuna juoma maistuu eriltä. Ja eri maista ostettuna.

Aloitetaan tavallisimmasta. Muovipullo 0,5 tai 1,5 litraa. Maku hieman muovinen. Maistuu parhaalta jääkaappikylmänä. Tai oikeastaan vielä parempaa pakastimesta otettuna. Juoma ei saa jäätyä, kylmetä vain. Lämpimänä aika aika... En osaa selittää. Hapottomana juomakelvotonta.

Seuraavana myös aika tuttu. Alumiinitölkki 330 ml. Maku enemmän metallinen. Hapokkaampaa. Hyvää myös lämpimänä, mutta silloin hapot tuntuu eniiten hampaissa. Jääkaappikylmänä herkullista. Hapottomana menee hassun makuiseksi.

Hieman harvinaisempi. Ainakin täällä pikkukaupungissa. Lasipullo 0.33l. Maku puhtain. Pitää juoda kylmänä. Hapottomana en ole edes maistanut.

Sitten hanaversio. Mukien koko vaihtelee. Maku aika vetinen, sillä tehdään uutteesta. Yleensä ihan kylmää jäiden ansiosta. Hanajuomissa pepsi maistuu paremmalta.

Ulkomaat. Tai lähinnä nyt USA. Sitä join viimeksi, kiitos isäni. Tölkistä 355 ml. Maku oli erilainen. Jotenki ehkä makeampi. Aika kiva. Plussaa Chicago Blackhawks tölkistä.

Mainittakoon vielä, että maku muuttuu pullosta/tölkistä juotaessa, lasiin kaadettuna ja pillillä juotuna. En tiedä huomaatteko te eroa, mutta minä huomaan.

Olen normaali?

Minua alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään massa. Kaiken pitää olla massaa. Pitää pukeutua, puhua, ajatella, toimia jne. massasti. Jos olet erilainen, et ole normaali. Jos et ole normaali, sinua kummaksutaan. Joten älä poikkea porukasta.
Oletko itse ikinä ajatellut, kuinka saman näköisiä kaikki ovat nykyään. Tytöillä on legginssit tai tiukat farkut ja huppari. Pojilla farkut ja huppari. Aina on pari "ernua". Itse olen niitä. En jaksa kulkea koko ajan muodin mukana. Pukeudun yleensä hameisiin tai sitten poikien maastohousuihin. Minun mielestäni huppari on takki, joten en jaksa pitää sisällä niitä kovin usein. Erotun myös hiusteni tai siis olemattomien hiusteni takia ja meikkaamisellani. Meikkaan joko "paljon" (eli ripsiväri, luomivärit jne.) tai sitten en ollenkaan.
Jos sinulla sattuu olemaan erilainen s tai r, et ole normaali. Silloin sinulla on puhevika ja et osaa puhua. Mutta mikä on normaalia? Jos joku tulee sinulle sanomaan ettei puheesi ole normaalia, niin kysy häneltä mikä sitten on normaalia. Onko sinulle normaalia, jos et puhu niin kuin puhut, vaan yrität muuttaa puheesi "normaaliksi".
Yläkoulu ikäisenä on epänormaalia riehua tai kontata käytävällä, sotkea, puhua isoon ääneen, leikkiä ja kaikki muu vastaava. Mutta miksi? Siihen en ikävä kyllä osaa vastata. Minun mielestäni saa tehdö ihan mitä itse haluaa, kunhan se pysyy hyvien tapojen ja lain sisällä. Ei ole väärin leikkiä kuudennella luokalla. Tai olla ryyppäämättä yhdeksännellä. Eikä sekään ole merkki alikehittyneisyydestä, jos ei ole koko ajan ihastunut eikä kuolaa jotain rinnakkaisluokan urheilijaa.

Jos kaikki muut ovat outoja ja sinä normaali, niin eikö sillon ole sinä se joka on outo ja muut ovat normaaleja? Kuka tietää kertokoon tai vaietkoon iäksi. Olen normaali omalla tavallani.

Mikä minusta tulee isona?

Voin rehellisesti sanoa etten tiedä. Se ei tunnu vielä ajankohtaiselta, vaikka sitä se on. Tänään on alkanut tulla tulokset jatko-opinnoista. Se ei oikein minua liikuttanut, sillä olen jo kolmisen kuukautta tiennyt mihin olen päässyt. Niin sinne päivölään. Vaikka tiedän jo mihin minä olen päässyt, niin onhan se ihan kiva tietää mihin muut menevät. Aamun lehdessä luki jo ammattikoulun, lukion ja kauppa ja porvarikoulun tulevat opiskelijat. Monta tuttua löytyi ja olin onnellinen heidän puolesta, jotka toivomiinsa pääsivät. Erityisen innoissani olen ystäväni M:n pääsystä SPSU:un. Se on hieno suoritus.
Jo pienestä pitäen aina on kyselty, mikä sinusta tulee isona. Haaveita on aina, mutta entä todellisuus? Melkein kaikkien pikkutyttöjen unelmiin kuuluu joko mallin tai lentoemännän työ. Sekä prinsessan että opettajan. Mutta entä nyt, kun oikeasti pitäisi alkaa miettiä, mitä sitä haluaa tehdä. Koulu pitäisi valita ( jonka olen jo tehnyt ja lukio oli varma valinta), miettiä yliopisto tai ammatti korkeakoulu. Olen kateellinen heille, jotka tietävät. Eräs ystäväni L haluaa eläinlääkärika ja J freelanceriksi. Ja minä... Niin minä.
Ammatteja on paljon. Ehkä jopa liikaa. Jonkun ammatti voi olla sandwich artisti ja jonkun toisen luokan opettaja. Mutta, mikä minusta tulisi? Matematiikan opettaja voisi olla ihan kiva ammatti. Pidän nimittäin matematiikasta ja opettamisesta. Mutta tulisinko toimeen nuorten kanssa? Entä poliitikko? Tai auton korjaaja? Ei en tiedä. No onhan tässä lukio aikaa miettiä, mutta sen jälkeen pitää tietää mitä aikoo yliopistoon mennä lukemaan. Aina voi ajatella, että siihen on ikuisuus.

Tiedätkö sinä mikä sinusta tulee isona? Jos tiedät, olet onnekas. Jos et, olet samassa junassa kuin minäkin. Kyllä se vielä selviää. Ennemmin tai myöhemmin. Veikkaan itselläni jälkimmäistä.

Minä?

Aika apinointia aloittaa kirjoittamalla itsestään, mutta oikeastaan, mitä väliä? Minä minä minä. Elämä pyörii oikeastaan aina oman navan ympärillä, mutta sille ei voi mitään. Kaikilla se menee jossain vaiheessa siihen. Menisihän tuo oudoksi, jos kaikki ajattelisivat vain kaveriaan ja unohtaisi oman olemassa olonsa. Hmmm... Voisikohan niin käydä? Mieti nyt. Unohtaisit itsesi. Et sinua jättänyttä poika/tyttökaveria. Et opettajaasi tai siskoasi, vaan itsesi. Ei. Ei se voi olla mahdollista. Vatsa antaa joskus ilmi itsensä.

Mutta palataanpas aiheeseen, minä. Mitähän kertoisin..? No olen tyttö, vaikka pojaksikin voi vahingossa katsoa, jos olen sillä tuulella. Ai miksi? No ajelin itselleni aprillipäivänä kesätukan. Kyllä. Hiukseni ovat alle sentin mittaiset. Ja mistä syystä näin? Vaihtelu virkistää ja pitkät hiukset tytöillä on yliarvostetut. Olen noin 165 senttiä pitkä. Tai no sekin riippuu... Siitä onko minulla 11 senttimetrin korot vai converset. Pukeutumiseni on joko naisellista, jolloin on hame ja korkokengät, tai poikamaista, eli maastohousut ja huppari. Tänä kesänä varma tunnistus on olkihattu ja pilotit.
Mitä harrastan? Se on tällä hetkellä aika epäselvää. Olen aina harrastanut paljon kaikkea, mutta ensi syksynä aikaa ei yksinkertaisesti ole. Ei edes kaksinkertaisesti. Perjaatteessa voin sanoa harrastavani partiota. En kovin aktiivisesti, mutta silti. Vielä kuukausi sitten pidin säännöllisesti joka viikko kokoontumisen 10 ihanan toimeliaalle tytölle. Miksi en enään? Siihen on helppo vastata, mutta vastausta ei ole helppo ymmärtää. No vastaan silti. Menen Päivölään. Se siitä sitten.
Tunnen paljon ihmisiä. Ja vaikka en tuntisi heitä, he tietävät minut. Eräänä päivänä oikein järkytyin kun eräs tämän kevään kahdeksasluokkalaisista sanoi ettei tiedä nimeäni. Mietin miten se voi olla mahdollista. Minähän olin mukana kaikessa mahdollisessa ja vielä vähän enemmän. Olin hallituksessa. En puheenjohtaja, vaikka niin halusinkin, vaan tukioppilaiden edustaja. Allu sai minua enemmän ääniä puheenjohtajan vaaleissa. No ei se haitannut, koska olin silti mukana. Olin myös tukioppilas. Tukeva oppilas siis. Siitä hommasta jäi käteen kaksi todistusta ja paljon hyviä muistoja Kultalasta. Minulla on paljon kavereita ja aika monta oikeasti hyvää ystävääkin. Tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa ja minulle on helppo puhua vaikeistakin asioista. Oikeastaan rakastan kuunnella muita, en niinkään kertoa omia juttujani. Olen hyvä myös lohduttamaan ja neuvomaan miten toimia eri tilanteissa.
Riittäisiköhän tämä? Toivottavasti. En nimittäin keksi enään mitään tähdellistä asiaa itsestäni.

Ai niin, melkein unoihtui. Olen ehdottomasti paras ja ihanin, mutta en ole itsekeskeinen tai ärsyttävä. He, jotka tuntevat minut, tietävät sen kuuluvan luonteeseeni. Mutta he, jotka eivät vielä tarpeeksi, saattavat kummaksua asiaa, jos toitotan sitä liikaa.

PÄDÄM!

Hei moi. Se olisi blogi nyt. Mitähän tänne kirjoittaisi? Osaankohan minä edes kirjoittaa blogia? Nämä kysymykset pyörivät päässäni, mutta päätin kokeilla. Eihän se ainakaan haittaa. Mistä idea lähti? Kaveriltani joka perusti omansa eilen. Olen kyllä itsekin miettinyt tätä jo aikaisemmin, eli en ole vain matkiva apina, jolla ei ole omaa elämää. Ketähän muka edes kiinnostaa asiani? No sen näkee. Joku voi kummaksua tarkkaa oikein kirjoitustani, mutta en halua tästä mitään... mitään, äh en osaa selittää. Jos tajusit hyvä, jos et ei se haittaa. En minäkään.