perjantai 18. kesäkuuta 2010

Coca-Cola

Coca-cola. Niin se tavallinen coca-cola. Nyt herää kysymys, miksi kirjoitan coca-colasta. Yksinkertaisesti, koska rakastan sitä. Siinä maussa on jotain viehättävää, mitä ei ole pepsissä, kevyt-versioissa eikä halpamerkkien vastaavissa virvoitusjuomissa. Olen tehnyt colan juonnista tiedettä. Nimittäin erilailla ostettuna juoma maistuu eriltä. Ja eri maista ostettuna.

Aloitetaan tavallisimmasta. Muovipullo 0,5 tai 1,5 litraa. Maku hieman muovinen. Maistuu parhaalta jääkaappikylmänä. Tai oikeastaan vielä parempaa pakastimesta otettuna. Juoma ei saa jäätyä, kylmetä vain. Lämpimänä aika aika... En osaa selittää. Hapottomana juomakelvotonta.

Seuraavana myös aika tuttu. Alumiinitölkki 330 ml. Maku enemmän metallinen. Hapokkaampaa. Hyvää myös lämpimänä, mutta silloin hapot tuntuu eniiten hampaissa. Jääkaappikylmänä herkullista. Hapottomana menee hassun makuiseksi.

Hieman harvinaisempi. Ainakin täällä pikkukaupungissa. Lasipullo 0.33l. Maku puhtain. Pitää juoda kylmänä. Hapottomana en ole edes maistanut.

Sitten hanaversio. Mukien koko vaihtelee. Maku aika vetinen, sillä tehdään uutteesta. Yleensä ihan kylmää jäiden ansiosta. Hanajuomissa pepsi maistuu paremmalta.

Ulkomaat. Tai lähinnä nyt USA. Sitä join viimeksi, kiitos isäni. Tölkistä 355 ml. Maku oli erilainen. Jotenki ehkä makeampi. Aika kiva. Plussaa Chicago Blackhawks tölkistä.

Mainittakoon vielä, että maku muuttuu pullosta/tölkistä juotaessa, lasiin kaadettuna ja pillillä juotuna. En tiedä huomaatteko te eroa, mutta minä huomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti