Minua alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään massa. Kaiken pitää olla massaa. Pitää pukeutua, puhua, ajatella, toimia jne. massasti. Jos olet erilainen, et ole normaali. Jos et ole normaali, sinua kummaksutaan. Joten älä poikkea porukasta.
Oletko itse ikinä ajatellut, kuinka saman näköisiä kaikki ovat nykyään. Tytöillä on legginssit tai tiukat farkut ja huppari. Pojilla farkut ja huppari. Aina on pari "ernua". Itse olen niitä. En jaksa kulkea koko ajan muodin mukana. Pukeudun yleensä hameisiin tai sitten poikien maastohousuihin. Minun mielestäni huppari on takki, joten en jaksa pitää sisällä niitä kovin usein. Erotun myös hiusteni tai siis olemattomien hiusteni takia ja meikkaamisellani. Meikkaan joko "paljon" (eli ripsiväri, luomivärit jne.) tai sitten en ollenkaan.
Jos sinulla sattuu olemaan erilainen s tai r, et ole normaali. Silloin sinulla on puhevika ja et osaa puhua. Mutta mikä on normaalia? Jos joku tulee sinulle sanomaan ettei puheesi ole normaalia, niin kysy häneltä mikä sitten on normaalia. Onko sinulle normaalia, jos et puhu niin kuin puhut, vaan yrität muuttaa puheesi "normaaliksi".
Yläkoulu ikäisenä on epänormaalia riehua tai kontata käytävällä, sotkea, puhua isoon ääneen, leikkiä ja kaikki muu vastaava. Mutta miksi? Siihen en ikävä kyllä osaa vastata. Minun mielestäni saa tehdö ihan mitä itse haluaa, kunhan se pysyy hyvien tapojen ja lain sisällä. Ei ole väärin leikkiä kuudennella luokalla. Tai olla ryyppäämättä yhdeksännellä. Eikä sekään ole merkki alikehittyneisyydestä, jos ei ole koko ajan ihastunut eikä kuolaa jotain rinnakkaisluokan urheilijaa.
Jos kaikki muut ovat outoja ja sinä normaali, niin eikö sillon ole sinä se joka on outo ja muut ovat normaaleja? Kuka tietää kertokoon tai vaietkoon iäksi. Olen normaali omalla tavallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti