Kilke

Saavuimme eilen Kilkkeelle. Sää on ollut tosi helteinen ja aurinkoinen. Eilen rakentelimme savuumme kaikkea, esimerkiksi leiriportin, ruokailuvälinepussitelineen ja katoksen. Juoda on pitänyt koko ajan ja paljon. On aika jännä kun ei tunne puoliakaan porukasta, sillä yleensä tuntee melkein kaikki. Silti on hienoa olla täällä kun täällä on näin paljon porukkaa, reilut 10 000. Tänään olemme jatkaneet rakentelua ja meillä on tällä hetkellä ensimmäinen laakso. Ilmalaakso. Olemme tutkineet omia hiilijalanjälkiämme, pelanneet nettietikettipeliä ja nyt kirjoitamme blogia.

Lippukuntamme leireillä ei ole joutunut jonottelemaan, matkat ovat lyhyitä ja ihmisiä vähän. Kilkkeellä joka paikkaan on jonot, pitkä matka ja paljon ihmisiä. Tänään on avajaiset, joita odotamme innolla. Niistä tulee hienot toivottavasti :D. Loppuviikolla on luvassa lisää laaksoja, haikki ja kaikkea muuta mukavaa. Iltaisin on kiva kun on vähän "omaa aikaa". Voi tutustua ulkomaalaisiin ja muista tuleviin partiolaisiin, mennä nukkumaan tai vaikka pelata jotain. Päivisinkin on tietysti myös vapaa-aikaa. Silloin voi mennä vaikka alaleirimme kahvilaan Lapaseen.

Ostin tänään kilke-paitoja. Myös pikkusiskoni nallelle.

Aina ei voi onnistua

Tänään piti hylätä taas oma huone ja Raahe pitkäksi aikaa. Puoli viideltä junaan hyppäsin ja tajusin että junalippuni jäi eteisen pöydälle. Ei sitten auttanut kuin soittaa isälle ja hänen ottaa lipun tiedoista kuva. Junaan päästyäni mietin mihin voin tungea jättimäisen rinkkani. Koitin laukuille tarkoitettua hyllyä. Ei mahtunut. Ja huonoksi onnekseni vaunussani ei ollut muuta paikkaa matkatavaroille. Ei auttanut muuta kuin laittaa rinkka viereiselle penkille. Onneksi kukaan ei halunnut istumaan siihen. Sen jälkeen avatessani CocaCola pulloa puolet tietenkin kuohui vaatteilleni. Onneksi pakkasin viime hetkellä vielä yhden mekon mukaani. Junassa piti kerrata matikkaa huomista koetta varten. Se jäi kyllä aika vähäiseksi, mutta ehkä pärjään huomenna ja jos en, niin onhan minulla jo kahdeksikko kyseisestä aiheesta. Toijalassa hyppäsin junasta pakattuani tavarani uudelleen. Taksimatkan jälkeen olinkin Päivölässä. Kohta voisi mennä nukkumaan.

Enään kaksi päivää Kilkkeeseen. Kilke on siis finnjamboree. Finnjamboree taasen Suomen partiolaisten järjestämä kansainvälinen suurleiri. Aivan mahtavaa päästä sinne. Ja vielä leiriläiseksi. Taruksen (vastaava kuuden vuoden takaa) aikaan itkin kun en päässyt sinne ja Kilkkeelle olen liian vanha leiriläiseksi. Mutta kiitos ikäkausiuudistuksen olenkin menossa innokkaana leiriläiseksi. Ohjelma kuulosta liian ihanalta. Näen ihania ihmisiä ja pääsen haikille ja tapaan ulkomaisia partiolaisia ja ihmisiä joita en ole nähnyt pariin vuoteen. Saa nähdä lähteekö ihmisiltä hermot facebookin tilapäivityksiini: X päivää N tuntia Y minuutia. Aluksi niitä oli noin kahden päivän välein, nyt kuuden tunnin. Tai useammin. Mutta te ette voi tajuta kuinka hienoa se on! No okei ehkei kaikkien mielestä kuulosta huokuttelevalta yhdeksän päivää puskassa, ilman puhelinta ja nettiä, teltassa nukkuen ja (luultavammin) huussissa asioiden ja kylmällä vedellä peseytyen. Mutta te partiolaiset jotka tätä luette, olkaa kateellisia tai hehkuttakaa kanssani kilkettä.

Ps. I love you, Kilke!

Ahihihi kika tsih

Ihan huippua! Pitkästä aikaa J:n ja Ämmän kans Citymarketissa syömässä Ben&Jerrysiä ja juomassa Coca-Colaa. Tupsukin oli seurassamme. Nyt olen Ämmän luyona yötä. J on menossa mukana. Teimme suklaafondueta ja lakkasimme kynsiä ja harmittelen sitä etten pääse Rantajatseille kuuntelemaan Samuli Putroa ja Tuomoa. Näin myös O:ta tänään. Huomenna ja ylihuomenna en näy ketään muita kuin perhettäni ja nukun, pakkaan ja syön. Ämmä ja Jii tuossa leikkivät kamerallani ja ottavat ihme ilveily kuvia. Mukava rentoutua välillä ihanien ystävien seurassa. Onneksi tulen vielä käymään raahessa. Tänne jää ihania ihmisiä.

Täytyy muuten tunnustaa vielä yksi juttu. Tapoin hämähäkin.

ABCDEFG

Tänään oli kiva päivä. Aluksi olin vain kotona ja pelasin tai luin. Viiden aikaan lähdin Kilke-iltaan ja sieltä suoraa J:n kanssa syömään Subwaytä. Syömisen jälkeen kävimme prismalla ja mietimme mitäs sitten. Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme lähteä ABC:lle. Ensimmäistä kertaa oli ABC Pattijoella tälle vuotta, toista kertaa ikinä. Sen jälkeen lähdinkin kotia televisiota katselemaan.

Apsiteini on hauska käsite. Ja apsiteineily on hauska verbi. Apsiteinit ovat nuoria, jotka istuvat iltaisin Abc:lla. Apsiteineily tarkoittaa sitten sitä, että käydään ABC:lla. No tulipas sekin sitten tehty. Raahessa tarkoitan. Toijalassa tuli käytyä viime viikolla. Apsiteineistä on paljon ennakkoluuloja. He juovat ja polttavat. Ja ovat kapinallisia ja kaikkea. He ovat pinnallisia ja ärsyttäviä. Väärin. Suurin osa on ihan tavallisia nuoria. Vaikka he polttaisivat ja joisivat, se ei tarkoita että he eivät voi olla mukavia. Päinvastoin. Jotkut jotka eivät harrasta voivat olla rasittavempia. (Kirjoitetaanko tuo edes noin.)

Huomenna O:n kanssa kaupunkiin ja Ämmälle yöksi. J:nkin näkee (ehkä) ja pakkaaminen olisi suotavaa. Kuten myös matikan laskeminen.

...

Minä ja itkeminen ei sovita yhteen. Itken tosi harvoin. Tänään taas pitkästä aikaa. Syy oli se, että muuttomme lähestyy ja olen ollut huonoimpia matikassa.

Muuttaminen on omalla tavalla kivaa. Lyhyempi kotimatka ja kaikkea. Mutta siltikin, olen viettänyt lähes koko lapsuuteni täällä. Ja suurimman osa vielä tässä talossa. Emme edes muuta ennen elokuun puolta väliä ja silti minun pitää jo pakata huoneeni. Olen näet melkeen koko ajan poissa täältä. Kiva sitten asua laatikoitten keskellä ja ilman mitään tavaroita. Luulisi ensimmäiseksi, että kavereita tulisi ikävä, mutta ei. Niitä näkee ja aina tänne voi tulla tai ne voi tulla jonnekkin. Mutta kun tämä talo vuokrataan, tänne ei voikkaan noin vain kävellä sisään, mennä omaan huoneeseen ja nukkumaan. No kunhan olen opintoni suorittanut ostan joko tämän talon tai sitten mummolani.

Olen tottunut olemaan paras. Aina matikassa olen ollut 10-oppilas ja paras luokallani, mutta nyt olen melkein huonoin. Olen aika perfektkionisti joissain asioissa. Minun pitää olla paras matikassa. Minun on pakko voittaa tai petyn tosi paljon. Minun pitää saada piirroksestani täydellinen jos piirrän jotain, muuten pyyhin, suttaan, ruttaan ja ärsyynyn. Tämä ei silti tarkoita sitä, etten pystyisi olemaan huonompi ja masentuisin täysin. Tämä piirre ei edes näy muille ja kukaan ei varmaan ole edes huomannut sitä. Olen oppinut elämään sen kanssa ja tiedän etten ole paras. On vain hauska asettaa mahdottomia tavoitteita. Ei se loppujen lopuksi edes haittaa.

Nukkuminen voisi olla viisasta. Huomenna pitäisi matikkaa laskea, seinää maalata, kilke-infoon mennä, pakata ja koodata. Viikko on liian vähän aikaa saada univelat nukuttua. Muutakin tekemistä on. Yrittäkää itse nähdä mahdollisimman monta kaveria ja olla perheenkin kanssa viikossa.

LOMA

Tänään oli kiva päivä. Tarkoituksenani oli pakata, mutta se jäi ja menin kaupunkiin kaverini J:n kanssa. Kello oli siinä vaiheessa yhden paikkeilla. Pyörimme hetken siellä ja menimme kahvilaan. Kahvilassa ollessamme soitin kaverilleni M:lle ja kysyin mitä hän puuhaili. Hänen kanssa hetken keskusteltua päätimme lähteä katsomaan häntä ja S:ää Prismalle. Prismasta etsimme lahjan O:lle ja mukaani tarttui myös uusin Novita-lehti. Sitten tulikin joukkomme jatkoksi S. Hänen tultuaan siirryimme Eurokirppikselle, jossa tapasimme H:n ja siirryiime kiinalaiseen ravintolaan. Sieltä taasen Prismalle, jossa menikin loppuilta. Prismalla näimme myös S:n ja M:n ja joukon jäkiksiä.

Se on aika jännä kuinka heti kaikki haluavat nähdä kun on muuttamassa kauemmas. Monet ovat olleet sitä mieltä, että kesällä pitää nähdä ja kaikkea. Mutta loppujen lopuksi, heitä ei näy eikä kuulu. No lomani onkin kulunut mökillä ja koulussa. Ja sitten on vielä Kilke. Sulattoon sentään pääsen. Siellä on aina kaikki, joten ihmisiä tulee nähtyä. Tämä viikko onkin jo aika täyteen ahdettu. Huomenna pakkailua ja M tulee meille. Loppuviikkokin kuluu kavereiden ja pakkauksen merkeissä. Ja matikkaakin pitänee laskea.

Loma on aina loma vaikka matikkaa laskis.

Oon kotona taas

Niinpä. Kotona omassa sängyssä melkein neljän viikon tauon jälkeen. Aika mukavaa. Äiti on siivonnut muutamisemme vuoksi, täällä on viileää, hyvä patja ja monta tyynyä. Harmi, että vapaata on vain viikko. Pitää pakata Kilkkeelle (partioleiri), laatikoida suurinpiirtein kaikki tavarat, nähdä Jx3, O, M ja satunnaisia muita henkilöitä, koodata ja laskea matikkaa. Toivottavasti ihmiset jaksaa silti minua.
Päivölä viikon jälkeen jostain kumman syystä tuppaa väsyttämään. Valvotaan aina vähän liian pitkään ja herätään kahdeksan jälkeen. Loppuviikosta rupeaa väsyttämään. Varsinkin iltatunneilla, mutta kappas keppanaa iltatunnin jälkeen on ihan pirteä ja jaksaa taas valvoa. Myönnettäköön, että nyt nukuttaa. Huomenna on mahdotonta herätä aikaisin. Ei se mitään. Nyt ei ole kiire.

Blogimerkintäni harvenevat ja lyhenevät. Sille ei voi mitään. Ei ole tarpeeksi aikaa. Teidän pitää tottua siihen, että tekstiä tulee vähän ja viikon välein. Tai no keiden teidän. Ainakin sen yhden.

Heh helle

Taaskin pitkä tauko kirjoittelemisessa. Viikko koulua aamu yhdeksästä ilta yhdeksään ja viikko mökillä ilman läppäriä selittänee asian.

Ihmisillä on kumma tapa. Valitetaan siitä kuinka ei ole helteitä ja nyt kun ne ovat täällä valitetaan kuumuudesta. Myönnetään, että valitan kuumuudesta, mutta vain sisätilojen. Ulkona on ihanaa. :) Sama pätee talviin. Aluksi märistään siitä ettei ole kunnon pakkaset, mutta auta armias kun ne ovat täällä. Sitten on liian kylmä ja voisi olla lämpimämpi. Ihmisille ei yksinkertaisesti riitä mikää. Ei edes kaksinkertaisesti.

Aika hassua kirjoittaa blogia, jota ehkä positiivisella arviolla lukee yksi henkilö. Hänkin parhaita kavereitani, joka luultavasti lukee vain sen vuoksi. Ei siksi, että tämä olisi mielenkiintoinen. Mieleni tekisi uimaan. En vain jaksa lähteä. Ja kellokin on jo "paljon". Ehkä menen vain nukkumaan ja herään huomenna virkeänä uusintatestiin. Tai menen hakemaan colaa colamaatista. Ihan sama.

Olipas tyhmää ja tylsää tekstiä. Mutta samapa tuo. Eihän tätä lueta.