Pitkästä aikaa se vain tuli, inspiraatio kirjoittamiseen. Isnpiraatio, idea, tarve, halu. Yleensä saan sen vain neulomiseen tai muuhun vastaavaan. Inspiraationi kasvoi jopa toteutuksen tasolle, se on jo suurta. Tässä minä nyt istun ja kirjoitan. Yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Kirjoitan, ajattelen, teen.
Mistä inspiraatio tulee? Mikä saa minut haluamaan tehdä jotain? Langat, kuvat, ohjeet, mallit. Mutta eihän niitä tarvita kirjoittamiseen. Miksi siis kirjoitan nyt? Ehkä se johtuu syksystä. Syksy saa minut aina kokeilemaan uusia, tässä tapauksessa vanhoja, asioita. Syksy on aika jolloin minä aloitan. Kouluvuosi alkaa syksyllä, harrastukset alkaa syksyllä, pimeys alkaa syksyllä, kylmä alkaa syksyllä, nähtävästi kirjoittaminenkin alkaa syksyllä. Vesikin alkoi kiehumaan.
Inspiraatio kirjoittamiseen saattaa lähteä myös ainaisesta tarpeestani tehdä jotain. Koenko itseni huonommaksi, jos en kirjoitakkaan? Puuttuuko minusta jotain, jos en saakkaan kaikkea haluamaani tehtyä? Kuvittelevatko muut minut keskeneräiseksi? En osaa edes kirjoittaa. Ylioppilasarvosananikin oli keskitasoa. Toisaalta lukeeko tätä edes kukaan ja kiinnostaako asia minua. Ei. Kukaan ei lue ja minua se ei haittaa.
Voi olla, että kirjallisen ilmaisun haluni heräävät ja blogi elpyy välikuolemastaan. Toisaalta ihan yhtähyvin voi olla että näin ei käy. Kuka senkin tietää? Yodan viisain sanoin: "Do. Or do not. There is no try."
Postikortti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti